Valmentajan merkitys

Onko sulla valmentajaa?

Valtaosa agilityurheilijoista kouluttautuu edelleenkin pääosin edustamissaan seuroissa. Kouluttajina seuroissa toimii yleensä seuralaiset itse, talkootyönä ja mahdollisesti saaden jonkinlaisia etuja vastineeksi työpanoksestaan. Seuroissa on aktiivisina paljon motivoituneita ja päteviäkin kouluttajia, mutta voi olla myös sellaisia jotka hiukan pitkin hampain vetävät kursseja saadakseen talkoopisteitä. Jokatapauksessa monissa seuroissa kurssit voivat olla lyhyitä, ja kouluttaja vaihtuu koko ajan. Tällöin ei varsinaisesti pääse syntymään kunnollista valmennussuhdetta, vaan kyse on enemmänkin lajikoulutuksesta. Toki on tosi hyvä saada koulutusta  eri ihmisiltä ja eri näkökulmista, mutta edistymisen kannalta  hyvällä valmentajalla ja valmennussuhteella voi olla isokin merkitys. Valmentajalla ei tarvitse käydä joka viikko. Valmentajan kanssa voi pitää tapaamisia tai muita tsekkauksia vaikka kerran kuukaudessa, ja käydä muun ajan muilla kouluttajilla, tai treenata itsekseen. Olisi kuitenkin hyvä säännöllisesti palata valmentajalle joka tuntee juuri kyseisen koiran ja kyseisen ohjaajan jo pidemmältä ajalta. 

Yksi tärkeimmistä ominaisuuksista hyvässä valmentajassa on mielestäni se, että valmentaja on aidosti kiinnostunut valmennettavasta koirakosta. Minulla on ollut useampia valmentajia etsiessäni sopivaa. Joskus on ollut tosi kivoja valmentajia, mutta kun alan kertoa kisakuulumisia, varsinkin kisamenestystä, en välttämättä ole saanut juuri minkäänlaista reaktiota. Tulee vähän sellainen olo että turhaanko täällä treenataan! Minusta tuntuu todella kivalta, jos kerron valmentajalle kuulumisia, että ollaan käyty kisoissa, niin valmentaja kysyy miten kisoissa meni, ja mikä meni hyvin ja mikä huonosti. Ja ehkä jopa miettii minun kanssani, miksi joku virhe tapahtui. Silloinhan valmentaja saa työkaluja itselleenkin mitä seuraavaksi työstettäisi. Ja erityisen mahtavaa on tietysti jos valmentaja ihan aidosti myötäelää myös menestyksen tuomissa iloissa. 
Hyvälle valmentajalle on varmasti tosi monta muutakin määritelmää. Varmasti ihan yhtä monta kuin on valmennettavia urheilijoitakin. Jokainen hakee vähän erilaista valmentajaa ja valmennussuhdetta. Toisaalta joku valmentaja voi hyvin osata olla monipuolinen ja toimii monenlaiseen valmentajantarpeeseen. Kannattaakin alussa rohkeasti käydä useampien eri valmentajien koulutuksissa tunnustelemassa valmennustyyliä ja muutenkin tutustumassa valmentajaan. Näin varmasti jokaiselle löytyy juuri se sopivin tyyppi omaksi valmentajaksi.

Nythän Agilityliitossakin on lähdetty uudistamaan koko koulutusohjaajasysteemiä niin että nykyään koulutetaan agilityvalmentajia, joka on aivan mahtava juttu. Saadaan niitä valmentajia sinne seuratasolle ja päästään mahdollisesti muodostamaan valmennussuhteita seurojen sisällä, ja entistä enemmän tukemaan toinen toistamme. Silti jatkossakaan ei välttämättä ole mitenkään mahollista päästä joka kurssilla saman valmentajan kurssille. Silloin valmennussuhteista voidaan toki muodostaa lyhytaikaisempia, tai sitten jokainen voi yrittää pitää itsellään seurasta ns. omavalmentajaa, jonka kanssa pääsisi esim. kisareissuille yhdessä, tai vapaatreenaamaan silloin tällöin yhdessä, niin että pääsisi saman valmentajan kanssa säännöllisesti käymään läpi omaa tasoaan, tuntemuksiaan, tavoitteitaan, jopa pettymyksiäänkin. Tai sitten on mahdollista edelleen ostaa valmentajapalvelut erikseen yksityiseltä puolelta, ja omassa seurassa jatkaa muuten lajitreenejä. 
Omasta mielestäni on aivan mahtavaa että meillä on vihdoin agilityssäkin Suomessa lähdetty muiden urheilulajien tyyliin tekemään meille seuratasollekin lajivalmentajia!


Kuuntelin muuten eräällä kisamatkalla ajellessa Persjättö-podcastia, jonka jaksossa 9 puhuttiin tästä ihan samasta aiheesta. Kannattaa kuunnella!