 Nyt kun aika monet kaupat myyvät edullisesti piha-agilityyn soveltuvia erilaisia esteitä, niin moni varmasti innostuu kokeilemaan agilityä koiransa kanssa, vaikkei olisi itsellä ennestään lajista kokemusta. Tai voi myös olla että aikaisemmat kokemukset on jostain 90-luvun tietämiltä, jolloin laji oli aika erilainen kuin tänä päivänä. Pihaesteet on tosi käteviä, monesti ne ovat helposti liikuteltavia, sekä vaativat todella pienen säilytystilan, joten ne sopivat myös kerrostaloasujille. Esteet voi säilyttää kotona komerossa ja kantaa pihalle pienelle läntille treenin ajaksi. Yksin treenatessa tulee kuitenkin tiedostaa, että laji voi olla koiralle hyvinkin rasittavaa ja agility voi väärin suoritettuna olla koiralle jopa vaarallista. Ajattelin tässä käydä läpi hieman tärkeimpiä asioita joita ottaa huomioon jotta harjoittelu olisi mahdollisimman turvallista koirallesi. Ensinnäkin koira tulee aina lämmitellä hyvin ennen harjoitusta. Lihasten lämmittely ennen treeniä ehkäisee revähdyksiä ja muita vammoja, sekä lisää myös lihasten tehoa. Tee esim. puolen tunnin lenkki koiran kanssa, aloittaen rauhallisemmin, ja loppupuolella voitte puolet ajasta tehdä esim. juoksupyrähdyksiä ja käännöksiä yhdessä. lämmittelyn olisi hyvä tapahtua kaikissa niissä askellajeissa joissa harjoituskin tullaan tekemään. Harjoituksen kesto on myös todella tärkeä. Liian pitkiä aikoja ei kannata harjoitella. Itse pidän yleensä ihan max. 15-25 min treenejä, ja näissäkin pieniä levähdystaukoja yleensä. Itse olen toisinaan joutunut ihan laittamaan ajastimen puhelimeen, koska jos innostun oikein jotain kuvioita hiomaan niin aika menee kuin siivillä, ja saatan vahingossa muuten treenata turhankin pitkään. Pyrin myös siihen etten tee samaa harjoitusta kovin montaa toistoa peräkkäin. Ehkä viitisen toistoa, ja sitten jotain muuta välillä, tai pieni tauko. Harjoitukset kannattaa yleensä pitää sen mittaisina että koiralla säilyy iloinen mieli taukoon asti, eikä vireystila laske ihan älyttömästi. Monesti nuorilla tai kokemattomilla koirilla alkaa väsymys painaa jo viiden minuutin kohdalla. Jos tuntuu että koiran suoritustaso laskee selkeästi, eikä se oikein tahdo jaksaa suorittaa, yritän saada vielä yhden helpotetun onnistumisen, ja tämän jälkeen pidän juoma-/ lepotauon. Kotipihassahan tauottaminen on aika helppoakin, kun voi mennä itsekin käymään vaikka sisällä hetkeksi. Estekorkeudet on todella tärkeä asia. Liian korkeiden hyppyjen hyppääinen rasittaa koiran niveliä todella paljon. Virallisissa kilpailuissa on määritelty seuraavat maksimikorkeudet, joita korkeampia hyppyjä ei kansallisissa kisoissa ikinä ole:
KV-kisoissa saattaa olla 5cm korkeampia hyppyjä. Säkäluokat on määritelty seuraavasti:
Minulla on russeleita, ja russeleiden säkäkorkeus on lähes aina alle 35cm, osalla jopa alle 28cm, joten minun koirani treenaavat melko matalilla hypyillä, rimakorkeus max. 30cm. Seuraava tärkeä huomioitava asia on koiran ikä. Nuorta, alle 1-vuotiasta koiraa, ei tulisi hyppyyttää kisojen maksimikorkeuksilla, yleensä mineillä pidän rimat 10cm korkeudella vuoden ikään asti. Pikkumineillähän saattaa kisoissakin olla tuo 10cm, mutta ainakin russeleilla se ei pienilläkään koirilla ole koiraan suhteutettuna yleensä kuin suunnilleen kintereen korkeudella, joten pikkuminikoiriakin voisin hyppyyttää 10cm rimoilla. On myös mahdollista käyttää pennuille ns. bumpereita. Monia harjoituksia voi tehdä myös pelkän siivekkeen ympäri, tai käyttäen mitä tahansa kierrettävää esinettä, esim. tuolin, puun, tai pensaan ympäri olen joskus kierrättänyt koiriani kun olemme harjoitelleet erilaisia ohjauksia. Ihan äskettäin tuli vastaan youtubessa video, jossa oli haastateltu eri maiden huippunimiä juuri nuorien koirien treenaamisesta. Kaikilla heillä oli maxi-luokan koiria, ja kukaan heistä ei hyppyytä alle vuoden ikäisellä koiralla yli 30cm esteitä. ja 30cm oli siis se minikoirien kisakorkeus. Erikoisesteiden kanssa on vieläkin tärkeämpää olla tarkka miten ja milloin harjoittelu aloitetaan. Kontaktiesteet (A, puomi ja keinu) ovat fyysisesti rasittavia, ja vaativat koiralta hyvää kehonhallintaa, joka harvemmin kovin nuorella koiralla on vielä parhaimmillaan. Pujottelueste, eli kepit, on myös todella raskas este, joten sen harjoittelua ei kannata nuoren koiran kanssa aloittaa kuin korkeintaan melko avoimella kujalla, tai 2x2 porteilla, niin että koira suorittaa estettä käytännössä vielä suoraan juosten. Kontaktiesteissä on myös aina vaarana että koira putoaa ja säikähtää, tai pahimmassa tapauksessa loukkaa itsensä, joten niiden treenaamiseen kannattaakin aina pyytää apua joltain jolla on agilitystä ennestään kokemusta ja taitoa kyseisten esteiden opettamiseen. Piha-agilityputkien kanssa kannattaa huomioida se, että putki pitäisi pystyä tukea niin että se pysyy paikoillaan koiran juostessa siellä, jos putki lipsahtaa alta, voi koiralle kovassa vauhdissa käydä todella pahastikin. Useimmat "markettiputket" ovat niin kevytrakenteisia, etteivät kestä putken päältä meneviä painoja, ja sitten taas joidenkin mukana tulevat "telttatikut" eivät useinkaan pysy kiinni ja toisekseen jos putki liikahtaa ja siirtyy sellaisen päälle, saattaa käydä niin että koira putken sisällä juostessaan lyö varpaansa metallitikkuun, jolloin pahimmassa tapauksessa voi vaikka varvas murtua. Lisäksi useamman esteen ratoja suunnitellessa olisi hyvä tietää sopivista esteväleistä. Alle neljää metriä en laittaisi itse, ellei kyseessä ole hyppytekniikkaharjoitus, tai joku muu poikkeustreeni. Pääasiassa pidän omien koirien treeneissä esteillä vähintään n. 6m välejä, ja yleensä treenaan pihalla 2-4 esteen muodostamia ratoja. Treenin jälkeen on yhtä tärkeää huolellinen jäähdyttely kuin lämmittelykin ennen treeniä. Itse yleensä lähden rauhalliselle kävelylenkille noin puoleksi tunniksi, niin että koiran hengitys tasaantuu ja läähätys loppuu. Huolellisellä lämmittelyllä ja jäähdyttelyllä voi ehkäistä lihasjumeja, revähdyksiä, sekä muita loukkaantumisia. Muistathan lämmitellä myös omat lihaksesi hyvin! Yleisesti neuvoisin kaikkia aloittelijoita menemään ensin kurssille opiskelemaan oikeat esteiden suoritustekniikat pätevän koulutusohjaajan/valmentajan silmien alla, ja vasta sen jälkeen siirtymään itsenäiseen harjoitteluun. Tai jos kurssille osallistuminen on mahdotonta aikataulujen tai välimatkojen, tms. vuoksi, on tänä päivänä tarjolla myös todella hyvin toteutettuja verkkokursseja, esim. https://www.ilomme.fi/ Muista vain valita koirasi ikään ja teidän kokemustasoonne sopiva kurssi! Tästä Agilityurheilijat.fi:n artikkelista voit lukea lisää nuoren koiran kanssa harjoittelusta. Ja mikäli englanti taipuu, niin alta voit katsoa aikaisemmin viittaamani Naarah Cuddyn videon, joka antaa paljon ajateltavaa varmasti monelle kokeneemmallekin agilityohjaajalle. Mikäli esteiden oikeaoppinen suoritustapa tai arvostelu mietityttää, niin tiesithän että ne löytyy SAGIn sivujen materiaalipankista: https://www.agilityliitto.fi/site/assets/files/7831/b_laji_ja_arvosteluohje_musta_120218.pdf Mukavia harjoitteluja! Categories
0 Comments
Leave a Reply. |
kirjoittaja - NoraElän ja hengitän agilityä, joka solulla. Se on enemmän kuin harrastus tai työ, se on elämäntapa. Archives
November 2020
Categories |
RSS Feed