Lexille OIVA!

Ennen lauantaita mulla oli mielessä hyvinkin erilainen kisa-aiheinen postaus. Alkuviikon kisat ei nimittäin menneet kovinkaan  hääppöisesti. Ilmoitin Lexin heti tauon päätyttyä kolmelle päivälle kisaamaan. Tiistaina oltiin Jyväskylässä JAT-tilassa. Lexi oli heti alusta asti huonossa vireessä. Varmaan kuumuus ja viikonlopun treenit painoi, ja siihen päälle vielä aivan  uusi kisapaikka. Jo verkkaesteillä tuntui että koiralla on ihan muuta mielessä kuin  agility. 


Nuo kisat meni enimmäkseen haisteluksi ja haahuiluksi, ja kaikki kepit meni ihan penkin alle ekalla yrittämällä. Jos nyt oikein jotain positiivista kaivaa, niin agilityradalla puomin kontakti oli hyvä, ja puomin jälkeiset käännökset tosi sujuvat. Koiran kisavire oli todella huono, ja se oli kyllä harmi koska olin jo ehtinyt kuvitella että vireongelmista on päästy kun treeneissä ei ole enää ottanut häiriötä vaikka Sporttiksellakin meitä treenaa kaksi koiraa kahta rataa yhtäaikaa. 

Keskiviikkona sitten vuorossa oli Riman kisat Riihimäellä. Taas Lexille uusi kisapaikka. Ja yllätyksekseni kisat olikin ulkokentällä. En ollut vissiin innostuspäissäni kovinkaan tarkkaan mitään tietoja lukenut kun tiistainakin kisapaikalla tuli ihan yllätyksenä että siellä olikin kaksi hyppäriä ja vain yksi agirata! Nyt Lexi oli onneksi jo parempi. Ekalla radalla oli hyvät kepit, ja koira pysyi hanskassa vaikka paineistuikin selvästi häriöistä ympärillä. Kahdella muulla radalla oli sitten jo vauhtia ja meininkiä pätkittäin paremmin, vaikka virheitä tulikin. Näistä kisoista jäi jo parempi mieli, ja tuli sellainen olo että ehkä tää vielä tästä kunhan taas vaan päästään kisaamaan ja saadaan rutiinia. 

Torstaina aloitettiin Liuhdon Timon pujottelukurssi Sporttiksella, ja perjantaina pidettiinkin ihan vaan huilipäivä. 

Lauantaina lähdettiin Helsinkiin I-HAHin kisoihin Pirttikosken Reetan radoille. Täytyy sanoa että mennessä ei oikein ollut kisafiilistä, ja vähän oli sellainen olo että nyt ei oikein huvittaisi. Jotenkin kuitenkin skarppasin ja ajattelin että no, menee miten menee.


Ekalla hyppyradalla mulla oli  hyvä suunnitelma, mutta lähdössä jo totesin että koira ei oo ihan täysillä mukana, ja sitten sössin lähdön. Muutamat pikkuhaahuilut  tuli matkan varrella, mutta muuten oli ihan  hyviäkin pätkiä ja kepit onnistui! 

Toka agilityrata tuntui jo tutustumisessa ihan sairaan  hyvältä! Ajattelin vaan että voi kun koira ei keksisi nyt mitään haahuiluja. Ja voi mikä onnenpäivä oli kun koirakin pysyi koko radan mukana! Tehtiin pitkästä aikaa yhdessä ihan siisti nollarata kisoissa! En todellakaan liikkunut ja ohjannut nopeasti ja rohkeasti, mutta ei mitään  kamalaakaan tapahtunut. Ja tällä nollalla me voitettiin ja saaatiin vihdoin OIVA kakkosista! 

Kolmannella agilityradalla ohjasin sitten rennommin ja rohkeammin ja mentiinkin paljon vauhikkaammin, ja vaikka siinä virhetä ja HYL tulikin, jäi siitä todella hyvä mieli. 

Seuraavan kerran kun lähdetään kisaamaan saan siis ilmoittaa molemmat koirat kolmosiin! Aikamoinen työvoitto kaikkien vire- ja keppiongelmien jälkeen. Nyt lupaan että kolmosissa en ota ainakaan heti alkuun mitään paineita vaan yritetään vetää niin rennosti kun vaan pystytään. Peukut vaan pystyyn että koiralla on lähdöissä edes suht ok vire!